On kesäinen ilta. Aurinko on jo painumassa puiden taakse. Ilta on tyyni, taivas pilvetön ja luonnossa vallitsee rauhallisuus. Tummatukkainen tyttö istuu nurmikolla tuijottaen horisonttiin. Tyttö näyttää rennolta ja rauhalliselta, mutta hänen mielessään kuohuu. Hän yrittää saada ajatuksistaan otetta, yhtä epätoivoisesti kuin pieni lapsi karannutta ilmapalloaan, joka nousee ja lopulta katoaa taivaan tuuliin. Samoin käy tytön ajatuksille.

   Miten sitä ihminen saattaakaan olla niin eksynyt...sisäisesti. Harhaillen sumussa, ajatuksesta toiseen, etsien johtolankoja, karttaa,avainta.. mitä tahansa jolla voisi löytyy tien ovelle, josta voisi astua ulos tästä kaikesta. Ovelle, joka vapauttaa hänen tuskansa. Tuskansa, jonka hän tietää itse tehneen. Mitä enemmän hän yrittää kulkea kohti tuota ovea, sitä enemmän hän tuntee kulkevansa harhaan. Mitä enemmän hän koittaa löytää vastausta, sitä vähemmän hän jaksaa enää taistella - niin hullulta kuin se kuulostaakin - omia ajatuksiaan vastaan. Mutta miksi pitäisi edes taistella?

   Niin monta kertaa hän olisi halunnut antaa periksi. Niin monta kertaa hän vain olisi halunnut kaatua maahan ja jäädä siihen. Niin monta kertaa hän vain olisi halunnut jäädä aamulla sänkyyn nukkumaan.

   Hänen ajatuksensa seuraavat häntä kaikkialle. Hän näkee ajatuksiaan lähes kaikissa arkisissakin asioissa, jotka muistuttavat häntä kasvattamastaan pedosta, jota hän ei enää uskalla kohdata. Pedosta, jonka hän on itse luonut ja josta on tullut hänen elämänsä vartija.

   Tyttö nousee hiljalleen ylös nurmikolta ja lähtee kävelemään kohti taloa, omaa huonettaan. Kohti sänkyä, johon taas asettuisi makaamaan yöksi toivoen vain yhtä asiaa... toivoen, että se yö ei vaihtuisi aamuun.. toivoen, että uni, johon hän vaipuu, ei loppuisi enää koskaan.

kesä 2006

Jeejee. Noniin. On koitettu parantaa tapoja, ei kuitenkaan minkään uudenvuodenlupauksen pohjalta. Nojoo, onhan ne "paremmat tavat" nyt hetken pysyneet, ajoittain on vähän lipsuttu kylläkin.

Tulevaisuudessakin

1. Tupakointi. Koitetaan pitää se tupakointi aisoissa. Hyvinhän se on "aloittamisen" jälkeen pysynytkin. Uskokaa tai älkää. Eli tupakoinnissa ei paljoo ole haastetta.

2. Koulutyön hoitaminen. Siinä on skarppaamisen varaa. Tosiaan on skarpattukin viime aikoina. Pidetään siitä kiinni. Pian uusi jaksokin, voidaan alottaa puhtaalta pöydältä. Turhat omatlomat karsitaan pois. Näissä on hyvä pysyä.

3. Liikkeellä pysyminen. Pysytään liikkeellä vielä kun voidaan. Tuleva leikkaus.. ei helvetti, sotkee kuvioita. Se ei mee yksiin tän painonvartioimisen kanssa, vaikka melko turhaa moinen toiminta on omalla kohdalla. Mutta kuitenkin. Eli, koska liikunta kytketään teorioita ja käytäntöjä myöten kokonaan pois, tulee samalla leikata ateriointia. Ei tuu olee kivaa, tällanen ihme terveysintoilu ei itsessään oo tervettä, oottaa päähän.

Mut hei, tulosta on tapahtunu, koitetaan jatkaa samaa rataa niin pitkään ku mahdollista. Tsemppiä.

..mutta tässä huoneessa vain yksi ainoa.

Kun mietin viimeistä mennyttä reilua vuotta, tulee minulle outo, jopa hullu olo; saisipa pakkopaita lämmittää ja hillitä minua tuon pyöreän ja pehmeän huoneen sisällä.
Ainoa paita, joka pakottaa ihmisen halaamaan itseään. Ei ihme, ettei nykyään liiemmin käytetä pakkopaitoja psykiatrian potilailla, siinähän lähtee loputkin järjenrippeet.

Tuo kulunut vuosi oli erittäin tapahtumarikas omalla kohdallani. Silti sisälläni on tunne siitä, että olen jäänyt paljosta paitsi. En tiedä miksi. En ainakaan jaksa/tahdo ajatella sitä nyt. Tapaukset olivat minulle kaikki henkilökohtaisesti uusia ja josseivat ne kasvattaneet minua ihmisenä niin ainakin ne veivät minua johonkin uuteen suuntaan. Oikeasta ja väärästä on turha puhua.

Vuosi 2008 ja 2009 alkoivat keskenään pitkälti samalla tavalla. Uudenvuoden juhlintaa hyvässä seurassa, intiimit aktit aamuyöstä, vitutus+morkkis+kaipuu seuraavan viikon verran kaihertamassa mielessä. Jos yhtenevyys tulee jatkumaan, olen heti valmis heittämään pyyhkeen kehään. Ei musta ole siihen. En todellakaan tahdo elää toista samanlaista vuotta.

Toisaalta, voin itse varmasti vaikuttaa paljon asioihin ja niiden kulkuun, ainakin osittain. Mun täytyy pysyä lujana OMAN ITSENI takia, olen sitä kovasti yrittänyt olla toisten takia. Mieti omat arvosi ja arvosta itseäsi. Älä elä pilvenhattaralla puhallellen saippuakuplia, älä elä haavemaailmassa. Älä kiellä asioiden oikeaa laitaa ja kuuntele muita tietyllä kriittisyydellä. Elä todellisuudessa.

Stam1na - Kädet vasten lasia