..mutta tässä huoneessa vain yksi ainoa.

Kun mietin viimeistä mennyttä reilua vuotta, tulee minulle outo, jopa hullu olo; saisipa pakkopaita lämmittää ja hillitä minua tuon pyöreän ja pehmeän huoneen sisällä.
Ainoa paita, joka pakottaa ihmisen halaamaan itseään. Ei ihme, ettei nykyään liiemmin käytetä pakkopaitoja psykiatrian potilailla, siinähän lähtee loputkin järjenrippeet.

Tuo kulunut vuosi oli erittäin tapahtumarikas omalla kohdallani. Silti sisälläni on tunne siitä, että olen jäänyt paljosta paitsi. En tiedä miksi. En ainakaan jaksa/tahdo ajatella sitä nyt. Tapaukset olivat minulle kaikki henkilökohtaisesti uusia ja josseivat ne kasvattaneet minua ihmisenä niin ainakin ne veivät minua johonkin uuteen suuntaan. Oikeasta ja väärästä on turha puhua.

Vuosi 2008 ja 2009 alkoivat keskenään pitkälti samalla tavalla. Uudenvuoden juhlintaa hyvässä seurassa, intiimit aktit aamuyöstä, vitutus+morkkis+kaipuu seuraavan viikon verran kaihertamassa mielessä. Jos yhtenevyys tulee jatkumaan, olen heti valmis heittämään pyyhkeen kehään. Ei musta ole siihen. En todellakaan tahdo elää toista samanlaista vuotta.

Toisaalta, voin itse varmasti vaikuttaa paljon asioihin ja niiden kulkuun, ainakin osittain. Mun täytyy pysyä lujana OMAN ITSENI takia, olen sitä kovasti yrittänyt olla toisten takia. Mieti omat arvosi ja arvosta itseäsi. Älä elä pilvenhattaralla puhallellen saippuakuplia, älä elä haavemaailmassa. Älä kiellä asioiden oikeaa laitaa ja kuuntele muita tietyllä kriittisyydellä. Elä todellisuudessa.

Stam1na - Kädet vasten lasia